Daw oli jo aikaisin aamulla lähtenyt kuskaamaan Nellaa klinikalle varsan toivossa, kun Kat vielä veteli hirsiä. Porukkaa alkoi valua tallille kymmenen maissa, jolloin Kathreeninkin oli pakko repiä itsensä ylös punkasta. Matka tallille näytti vievän ikuisuuden, vaikka sitä siivittivätkin innokkaat ratsastajat:
"Kat! Kenellä mä meen?"
"Kat! Mitä me tehään tänään meijän tunnilla?"
"Ihan rauhassa nyt! Oottakaa, että mä pääsen ees tonne toimistoon!" Kat parkaisi lopulta.
Nainen istahti, tai rojahti pikemminkin konttorituoliinsa työpöydän taakse ja veti esiin päivän tuntilistan.
"Noniin! Jonoon joka iikka, tai en kerro näitä!" Kat sanoi ja sai aikaan järjestyksen.
Kathreen sai jaettua hevoset oppilaille ja passitti nämä hoitamaan ratsujaan.
"Öääm, Martta! Kysy sitä Emppua avuks Assin kanssa, jos tuntuu, ettei onnistu!" Kat huusi vielä pienelle tytölle.
"Joo...", kuului heikko vastaus.
Tallikäytävällä tallustellessaan Kat huomasi Linan, joka mietiskeli jotain nojaten seinään.
"No mitäs Lina?" Kat kysyi tytöltä.
"Ai häh... mitä... joo, ei mitään", Lina vastasi yllättynyt, mutta hieman tyhjä ilme kasvoillaan.
"Höpsis, kyllä sua nyt joku painaa", Kat painosti.
"Nii, no, mua vaa mietityttää se Nella... toivottavasti se nyt on kantavana", Lina sanoi hartaudella.
"Joo, kyllä mä uskon, että se on", Kat sanoi ja hymyillen.
"Ketä haluaa mennä maastoon tänään nostaa tassun ylös!" Kat huudahti astellessaan rempseästi maneesiin.
Kaikkien ratsastajien kädet nousivat miltei yhtäaikaa ylös.
"Selvä... Kelmi tänne mun luokse ekaks, Assi siihen perään, sitte Tomppa ja vikaks Dumle", Kathreen ohjeisti.
Ratsastajat asettautuivat määrättyyn järjestykseen ja niin jono lähti kohti maastoa.
Ei oltu päästy kuin hiekkatielle, kun Tomppa jo päätti ruveta hankalaksi ja pukitti pienen ratsastajan lumipenkaan.
"Aaapuaa!" tyttö huusi lentäessään hankeen.
Tomppa juosta viiletti pitkin tietä, mutta katsoi parhaaksi pysähtyä ennen Kathreenia. Nainen nappasi poniruunan sukkelasti kiinni ja talutti tytön luo.
"Eikai sua sattunu?" Kat kysyi.
Lumihangesta pilkottivat punaiset posket ja suu niiden keskellä sanoi:
"Ei sattunu"
Kathreen auttoi tytön takaisin Tompan selkään ja niin matka jatkui.
Tallille päästiin takaisin ilman enempiä ilmalentoja ja kaikki olivat iloisia ja virkeitä raikkaasta ulkoilmasta. Hevoset saivat kunnon taputukset, jopa Tomppa.
Kat piti vielä kolme tuntia, kaksi este- ja yhden leikkitunnin. Tämän jälkeen olisi ollut aika lakaista käytäviä, mutta Kat luisti tavalliseen tapaansa hommasta, onnekseen käytävät olivat suhteellisen siistit. Rakennusyhtiöstäkin soitettiin ja kyseltiin uudesta tallirakennuksesta. Kat jatkoi voittoisaa päiväänsä lämmittämällä pakastimesta pullan ja nauttimalla sen tallin kuistilla pisteässä pakkasessa. Lunta oli satanut, ja satoi edelleen sen verran rankasti, että naisen oli pakko ruveta kolaamaan pihaa. Homma etenei hyvin kunnes Emppu ja Iippu liittyivät seuraan.
"Moi", tytöt sanoivat.
"Terve", Kat vastasi hymyillen leveästi.
"Mikäs sut on saanu lapion varteen?" Iippu kysäisi naureskellen.
Vatsaukseksi tämä sai lapiollisen puuterilunta niskaansa. Niin alkoi kova lumisota, johon liittyivät myös Laura, Lina ja Diib. Sitten Daw soitti klinikalta.
"Noh?!" Kat kysyi.
"Paksunahan se tammanen on!" Daw huudahti.
"Uii! Meijän ihuna suokkivarsa on siis tulossa millon" Kat intoili.
"Ens vuoden puolellahan se", Daw kertoi.
Tytöt katsoivat uteliaina Kathreenia.
"Nella on kantavana!" Kat kiljaisi.
"Jeei!" kaikki kiljaisivat.
"No mutta, viedäämpäs hevoset ulkoilemaan! Saavat nekin nauttia tästä ilmasta", Kat ilmoitti.
